04 maaliskuuta 2017

Neulottu palmikkopipo



Leppoista lauantaita! Meillä on täällä vähän jännät paikat. Ollaan lähdössä maanantaina Saksaan, mutta lentolakko tuottaa pientä lisäjännitystä. Näillä näkymin meidän pitäis päästä ihan hyvin matkaan, mutta ikinähän ei tiedä miten se sitten käytännössä menee. Kuitenkin hyvillä mielin matkaan ja eihän sille sitten mitään voi, jos kaikki ei menekkään ihan putkeen. 

Matkustetaan Müncheniin viikoksi Jukan siskon perheen luo kyläilemään. Aivan tosi kivaa päästä viettämään heidän kanssa aikaa! Tämä reissu on mun viides kerta Münchenissa, mutta aina sinne on vain tosi kiva mennä uudestaan. Tällä kertaa haluaisin löytää sieltä jonkun mahtavan askartelukrääsäkaupan. (Terkut vain Jaana!)

 
Niin ja sitten näihin kuviin! Neuloin ystävälle joululahjaksi tämän palmikkopipon, joka on ollut kyllä mun hellässä huomassa jo kuukauden, kun tupsu meinasi tipahtaa matkasta. Nyt on tupsu taas tiukasti takaisin paikallaan ja päätin napata piposta kuvat tänne blogiinkin. Pipo on sama kuin vuosi sitten neulomani pakkaspipo. Musta tämä malli on aivan ihana. Just semmonen sopivan lörö, ei yhtään tiukkis. Simppeli tehdä kun ei tarvi mistään kavennuksista huolehtia. Senkuin vaan neuloo niin pitkälle kuin haluaa ja kursii lopusta kiinni. En olleskaan muista mitä lankaa tässä on, enkä pikaisella Novitan lankojen tutkimisellakaan tätä löytänyt. Ehkä tää vois olla tuota Novitan Joki lankaa Oliivin värissä.




Yritän ehtiä vielä tänne blogiin ennen reissua tai ainakin ajastan jotain pientä ensi viikolle. Instagramissa mun kuulumisia voi seurata myös reissun aikana nimellä lauralovviisa. Nähdään taas!

28 helmikuuta 2017

DIY tupsuklemmari



Vuosi väriterapia -haaste. O-ou. Tän kuukauden väri on minttu ja ärgh! Mua niin harmittaa. Minttu on yks mun lemppariväreistä ja koko kuukauden olen miettinyt yhtä minttuista ompeluhommaa, mutta mistään ei löytynyt sopivaa kangasta. Tulin siihen tulokseen, että ei oo olemassa mintun väristä kangasta. Aina joko liian vihree tai liian sininen. Eilen viimeksi kävin penkomassa kangaskaupan läpi ja lähinnä ärsytti kun myyjä esitteli muka minttuja kankaita. Ei sinne päinkään. 

Toisekseen kaulahuivi -postauksessa mainitsinkin, että "..kaikki muu askartelu jäi hetkeksi unohduksiin." ja niin tosiaan jäi. Neuloin kaulahuivia kauhealla vimmalla ja koska minttua kangastakaan ei löytynyt niin en ajatellutkaan muuta. Kunnes sunnuntaina tajusin, että mulla on aikaa tasan kaks päivää tehdä jotain minttua. Vaikka en tätä haastetta nyt niin tosissaan otakkaan niin en halua antaa periksi jo toisen kuukauden kohdalla, koska sitten koko haaste luisuu käsistä jo ennen kuin ehti kunnolla päästä vauhtiinkaan. 



Tein jotain minttua. Aika säälittävää, mutta söpöä ja tarpeellista. Niin ainakin itselleni uskottelen! Ja oikeasti olen neulomassa tähän tuloilla olevaan kaulahuiviinkin minttua, mutta se ei nyt vain kerkeä tähän hätää. Hetken, jos toisenkin meinasin antaa periksi ja jättää tupsun esittelemättä, mutta samallapa tässä kerron miten nyt pääsi vain käymään näin. 

Mulla on kalenterissa tehtynä tämmöinen muistutuskin tästä Vuosi väriterapiaa -haasteesta. Samaan väliin pääsi tupsukin. Muistuttamaan siitä, ettei joka kuukausi voi päästää itseään niin helpolla, että tekee tupsun. 

Tänään viedään helmikuun viimeistä päivää, täällä meillä sataa tiskirätinkokoisia lumihiutaleita. Taidan kirjoitella muutamat kirjeet ja neuloa vähän. Niin ja suunnitella maaliskuun väriä, joka on vaaleanpunainen. Sitä en halua mokata!

26 helmikuuta 2017

Muita ihania -kaulahuivi



Viime kerrasta onkin hurahtanut muutama viikko. Jäin niin tämän kaulahuivin pauloihin, että kaikki muu askartelu jäi hetkeksi unohduksiin.. Kun blogin puolella on hiljaista, niin luultavasti nakkelen kuvia silloin instagramin puolelle kuitenkin. Instagramista mut löytää @lauralovviisa nimellä.
 
Edellisen kerran höpinöin täällä blogin puolella huivista, jota olin himpun verran aloitellutkin silloin loppuja tilattuja lankoja odotellessa. Langat saapui ja ohjetta putkahteli esiin joka päivä vähän. Pari viikkoa humpsahti ja kaulahuivi valmistui. Lopussa langat alkoi käymään vähiin ja päätin ohjeesta poiketen kavennukseen vaihtaa vielä eri värin. En ihan tunne omakseni huivin pinkkiä väriä, mutta yritän totutella siihen, ettei huivi jäisi käyttämättä. Ainakin kirpsakoille pakkasretkille sen uskallan kääräistä kaulaan! Hätäilin huivia tehdessä, että se näyttää aivan epätasaiselta ja kaikkea, mutta päätelyiden ja loppusilausten jälkeen on huivin pinta sileä. Olen aika ylpeä tästä. Näistä mun vähäisistä neulomiskerroista huolimatta sain siitä ihan kelpohuivin!

Ostin uudet langat ja nyt on toinen jo hyvää vauhtia tulossa.. Hups. 




Viikonloppu vierähti minun kotikotona, käytiin Mummilla, tehtiin laskiaispullia ja syötiinkin niitä "ihan pari", saatiin kylään minun hurmaava kummityttö ja äitinsäkkin. Jännättiin hiihtoja ja tiirailtiin näkyisikö iskää ja veljeä telkkarista kun olivat Lahdessa paikan päällä. Nappasin kaulahuivista kuvat lumisessa metsässä samalla kun Lenni nautti tuoreessa puuterilumessa pyörimisestä. Ihan rentoja juttuja vain!

08 helmikuuta 2017

Värikästä kaulahuivia pukkaa



Aloitin neulomaan Muita ihania -blogin kaulahuivia. Huivin ohjetta ilmestyy Muita ihania -blogiin päivittäin aina pätkän verran. Kävin mietiskelemässä kaupan lankahyllyllä lankoja tähän työhön ja Dropsin Nepal valikoitui ihan vaan sillä, että siinä on vähän alpakkaa mukana. Toivon, että se on ihan himpun verran pehmeämpää käytössä kuin karkea villalanka. Hyllyssä ei ollut kuin muutamaa väriä ja niistä valikoin kaksi, että pääsin heti aloittamaan, kun eka ohjepätkä blogiin putkahti. Tilasin netistä loput värit ja nyt niitä kuumeisesti odottelen, että pääsisin jatkamaan tätä ihanaa huivia! Mun huivista tulee aika värikäs. Näillä langoilla on aivan ihanan herkulliset nimet. Nyt ostamani kaksi väriä on lemmikki sekä pellavankeltainen. Tulossa on lisäksi mm. kirsikkaa. Toissapäivänä ne loput langat oli jo lähetetty, jospa ne olisi pian täällä.. En nimittäin voinut neuloa edes ekan päivän pätkää loppuun saakka kun ois täytynyt aloittaa jo kolmannella värillä.

Sain tänään sairastelukaverin päiväksi meille. Aika reipas flunssainen eskarilainen verrattuna flunssaiseen Lauraan. Sanoinkin aamulla, että mitataanpa kuumeet ja sen jälkeen mietitään kumpi hoitaa kumpaa. Vastaus oli että "Soppii mulle!". Reilukaveri. On me kyllä taas askarreltu, pötkötelty, tuijotettu netflixiä, syöty pannaria kermavaaholla ja hillolla tietysti. Ulkona on aivan ihanan näköstä, mutta ihan mielellään tuijotellaan tästä ikkunasta pakkasmaisemaa. Semmonen lepponen keskiviikko meillä.