28 helmikuuta 2015

Kummius

"Täällä leijailee semmonen toistamiseen tuleva kummitäti, että aamupalaksi tehdään muutaman vuoden päästä vohveleita, leivotaan kummastakin kummitytöstä heppatyttöjä ja ostetaan isoimmat hattarat mitä torilta löytyy. Onni!"

Omat kummini ovat olleet parhaita kummeja. He ovat vieläkin läsnä elämässäni, toiset enemmän, toisen vähemmän. Kun olen jutellut kummeista muiden ihmisten kanssa, niin olen huomannut, että kaikki kokevat kummiuden eritavalla. Joku ei edes tiedä ketkä ovat hänen kummejaan, jonkun kummit on elossa, mutta heistä ei kuulu ikinä mitään. Toiset tietävät nimeltä kumminsa, mutta ei ole ikinä heitä nähnytkään. Jotkut kummit laittavat rahaa ja lahjoja postissa juhlapäivinä. Sitten ollaan me, joiden kummit ovat olleet läsnä aina ja viettävät yhteistä aikaa muutenkin kuin juhlapäivinä. Minusta on ihanaa, että juuri minulla on nämä kummit.

Olen kahden ihanan pikkutytön kummi. Se on mun mielestä aivan ihanaa. Se kummius. Se luotto joka osoitetaan, kun juuri minut halutaan kummiksi. Aijon olla itsekkin samallainen kummi omille kummilapsilleni, kuin mitä omat kummini ovat olleet minulle.
Nämä aatokset tänään, kun olin päivän toisen kummitytön kanssa ja loppupäivän toisen kanssa. Täällä ihan eka lomapäivä kohta takana ja missä seurassa olenkaan sen viettänyt!

ps. Montako kummi -sanaa?

27 helmikuuta 2015

Loma!







































Hiihtoloma! Se on täällä. Vaikka olenkin tämänkin viikon sairastellut kotona, niin ei se silti oo sama. Onneksi nyt näyttää siltä, että saan viettää hiihtolomani terveenä. Tänään olen siivonnut aivan himona. Meillä on ollut imuri "rikki" ja tänään alkoi paikat näyttää jo sen verran kaatopaikan alulta, että oli pakko ottaa imuri käteen ja alkaa etsimään vikaa. Sieltähän se löytyi aivan hirveen kokonen tukos! Sen kun ongin pois, niin muuttui ihan imurin äänikin.. Hiljaisemmaksi. Nyt alkaa olla paikat siistinä ja jopa vessan kaappi järjestetty ja otettu pois kaikki tyhjät putelit. Miksi ne pitääkin aina jättää sinne lojumaan? Pakkailut on käynnissä parasta aikaa ja munkin pitäisi jo joutua. Yleensä annan aina avopuolisolle varaslähdön pakkailuun ja reissuun lähtöön, koska joudun aina oottaamaan ovella kuitenkin. Meillä se vaan menee näin väärin päin. Haha! 

 
 
 





















 
Viime hiihtolomalla oltiinkin Tallinassa. Kuvat onkin otettu sieltä silloin vuosi sitten. Siellä oli jo aivan kevät silloin..  Tällä kertaa ei edes tiedä mihin tie meidät vie. Tänään kuitenkin lähdetään ja eka etappikin on vielä epäselvä. Katsotaan! Täällä ainakin on nytkin ihana auringonpaiste, toivottavasti siellä teilläkin!

26 helmikuuta 2015

Jämähaaste

Liityin facebookissa Käsityöblogit -ryhmään ja näin siellä tällaisen haasteen: "jämälangat ja jämäkankaat käyttöön". Päätinpä ottaa haasteen vastaan ja tällaista tuli mun jämistä.












































Oon aivan ollut hullaantunut pyöreisiin tyynyihin, mutta aina kaupassa nähdessäni sellaisen, mietin tekeväni tyynyn itse, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Mulla on mielessä pyöreitä tyynyjä, jotka tehdään vähän monimutkaisemmin kuin tämä, mutta koska tämä on jämähaastejuttu, niin jämistä tämän myös tein, eikä kangasta ollut monimutkaisempaan tyynyyn tarpeeksi.

Hetken mielijohteesta tein tupsun keskelle, kun nappipurkki on hukassa. Siitä tulikin aivan tosi hauska ja taidanpa alkaa käyttää tupsuja enemmänkin. Kokonaisuutena tyynyn tekemiseen meni ehkä neljäkymmentä minuuttia eli mikään aikaa vievä tai vaikea tämä homma ei ollut. Nopeasti sain piristystä sohvalle!









































25 helmikuuta 2015

Keittiöpyyhe tauluksi

Selailin ennen joulua tori.fi:tä ja törmäsin sattumalta yhteen keittiöpyyhkeeseen. Pyyhkeessä oli elefantti, 1972 vuoden kalenteri ja keltainen väri. Laitoin samontein myyjälle viestiä, että paljolla hän tämän myisi. Meni hetki ja hän vastasi saaneen siitä jo pari tarjousta ja kysyi mitä minä tarjoaisin. Punnitsin, että paljonko olisin valmis maksamaan tuosta.. Vastasin myyjälle, etten tiedä mitä vanhat keittiöpyyhkeet yleensä maksavat ja olisin valmis maksamaan siitä kahdeksan euroa. Myyjästä ei sitten enää kuulunut mitään ja arvelin hänen myyneen pyyhkeen toiselle. Tammikuussa en saanut keittiöpyyhettä mielestäni ollenkaan ja laitoin myyjälle uudestaan viestiä kysellen onko pyyhe vielä myymättä. Hän vastasi myöntävästi ja kertoi, että jos maksan kympin siitä niin hän lähettää sen minulle. Ja minähän maksoin!

Pyyhkeeseen on tullut tahroja vuosien varrella ja ne ehkä lähtisi jollain konstilla pois, mutta vielä en ainakaan ole alkanut sitä pyykkäämään. Silitin pyyhkeen, ostin kehykset ja laitoin sen seinälle. Se on ihana! Jos meillä joskus on lapsia ja lastenhuone, pääsee taulu sinne paraatipaikalle, mutta tässä elämäntilanteessa, tässä asunnossa sen paikka on olkkarissa. Se on hienompi kuin osasin kuvitellakkaan. Mitä ootte mieltä?

Minua kiehtoo hirveästi tuon pyyhkeen tarina. Ehkä pitäisi kysellä vielä myyjältä onko hän omistanut tämän aina? Onko ostanut kenties kirpparilta? Selvästi pyyhe on ollut ihan käytössä, eikä vain koristeena. Kukahan tähän on kätensä pyyhkinyt tai kattilansa kuivannut.




24 helmikuuta 2015

Nokkosrokkoinen tiistaiaamu






























Sinne meni viikonloppu ja maanantaikin. Viikonloppu oltiin kyläilemässä ja ai miten virkistävä kyläilyreissu olikaan. Sulkapalloilua, kävelyjä, rötväilyä, hyvää ruokaa ja etenkin parasta seuraa. Tämä viikko taas ei alkanut ollenkaan hyvin. Olen sairastellut enemmän ja vähemmän koko viimeisen puolivuotta. Kaikki alkoi kun aloitin työharjoittelun tallilla ja sain riesakseni kuuden viikon mittaisen yskän. No sinnikkäästi kävin kuitenkin töissä, mutta loppuvaiheessa oli pakko ottaa jo sairaslomaa, kun tuntui, että keuhkot rusentuu köhiessä. No tuli joululoma ja yskä loppui. Tammikuussa harjoittelu jatkui ja sairastuin kuumeeseen ja flunssaan. Olin taas pois töistä ja lepäilin viltin alla. Viime viikolla mulla oli haava äänihuulessa ja koko viikonlopun mulla oli mahakipuja. Eikä siinä vielä kaikki! Eilen illalla tuumasin, että taidanpa käydä suihkussa ja sen jälkeen upottautua johonkin rasvapurnukkaan, kun iho on niiiin kuiva, etta ihan kutittaa. Otin paidan pois ja jaahas. Eihän se kutina kuivuudesta johtunut, vaan mulle oli ilmestynyt jotain ihottumaa ympäri kehoa. Pikaisen googlettelun jälkeen näyttäis nokkosrokolta. Aaauts! Nyt, maanantaiaamuna, läiskät näyttää vaan lisääntyneen ja kutina senkun pahenee. Toivon, että tämä on yhden lääkkeen haittavaikutuksia, mitä söin mahakipuuni viikonloppuna ja menee ohi pian! Inhottavaa olla taas pois harjoittelusta, mutta tämän kutinan kanssa en kyllä kykene mihinään muuhun kun venkuiluun sohvalla ja tekemään akropaattitemppuja, että yltäisin raapimaan joka puolelta.


19 helmikuuta 2015

Mintunvihreä leivänpaahdin







































Aamupala jakaa kyllä ihmiset aivan todella moneen kastiin. On niitä, jotka keittävät joka aamu puuron, kellon ajasta riippumatta, oli se sitten aamu neljän herätys tai seitsemän. Toiset eivät syö ikinä aamupalaa, eikä nälkä yllätäkkään vasta kun lounasaikaan, toisilla nälkä kurniikin jo kotiovesta ulos päästyään. Jotkut syövät aamupalansa myöhemmin töihin saavuttuaan ja jotkut syövät aamupalaa silloin kuin huvittaa tai jaksaa. Joillekkin kuuluu koulun puolesta ilmainen aamupala ja toiset syövät hienosti brunssia aamupäivällä.

Omalla kohdalla aamupala on aika ehdoton. Muuten nälkä kurnii ja tulee heikko-olo. Syön aamupalan enemmin tai myöhemmin. Jos on aamuvuoro ja menen töihin jo kuudeksi, niin en varppina ota kalliista nukkumisajasta aikaa aamupalan syöntiin. Haha! Yleensä syön jotain pientä sitten töitten lomassa. Viikonloppuisin meillä on melkeinpä aina puuroa ja joskus teen puuron myös silloin kun menen vasta iltavuoroon. 







































Nyt olen menossa iltavuoroon. Siispä oli aika aamupalan ja kerrankin jääkaapista löytyi aivan mun lempparijuttuja. Valion hedelmäinen vadelmajugurtti, joka on niiin hyvää! Siinä on aivan oikeeta vadelmaa, sillai että sen tuntee suussa olevan vadelmaa, eikä vain joku jogurtin sekaan eksynyt räkäpallero. Joskus on jopa sattumia, kokonaisia vadelmia. Tänään ei ollut.. Pähkinä, suklaa mysliä ja Fazerin kaurapaloja. Juusto tulee tietenkin leivän päälimmäiseksi! Vähän niinkuin peitoksi kurkuille. Älkää paleltuko!

Yks mun aivan lemppari juttu meidän keittiössä on yleensä aamuisin käytössä oleva leivänpaahdin. Mintunvihreä! Paahdin on ostettu Münchenistä kahdellakympillä. Se oli suora heräteostos, mutta en ole katunut hetkeäkään. Se on ihana! Samaa sarjaa on olemassa myös ainakin vedenkeitin ja sen aijon ostaa seuraavalla Münchenin reissulla, joka on tulossa varmasti vielä tänä vuonna.

18 helmikuuta 2015

Pakkasaamun kuvat keväthetkeen

Toissa aamuna viiden jälkeen etsin mun avaimia kissojen ja kirjaimellisesti koiran kanssa, kunnes muistin, että taisinpa jättää ne kotikotiin viikonloppuna. Siinäpä sitten mietittiin, että miten pääsen töiden jälkeen kotiin, kun toinen on silloin koulussa. Saatiin sumplittua avainhommelit ja pääsin töihin. Ai, että olikin jo ikävä parin viikon jälkeen niitä kopukoita! Ja työkavereita..
































































































Aurinko on paistanut nyt monena päivänä koko päivän. Aamulla ennen kahdeksaa alkaa jo olla valoisaa ja samoten illalla viiden aikaan voi ihan hyvin vielä nauttia päivän valosta. Ajattelin kertoa tässä sääuutiset siltä varalta, jos jollakin ei ole ikkunoita tai ei ole käynyt ulkona moneen päivään. Hih! Töiden jälkeen nukuin nimittäin päikkärit ja jatkoin koko ajan vaan unia kun katsoin, että jaa, ei pihalla edes vielä ole hämärää. No lopputuloksena heräsin kolme tuntia myöhemmin, kun oli pakko mennä avaamaan ovi avaimettomalle avopuolisolle.

Kuvat ei kyllä liity mitenkään mun työpäivään, vaikka kivalta näyttää ilma näissäkin! Mun mielestä nämä Lennistä otetut kuvat on jotenkin niin rauhallisia. Kuvat on otettu uutenavuotena Kuusamossa, aamun sinisessä hetkessä!

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

17 helmikuuta 2015

10 faktaa Laurasta






























1. Olen saanut nimeni Pieni talo Preerialla Lauran mukaan.

2. Mulla on aivan hirveästi villasukkia, ainakin 10 paria. Kiitos vain äiti! Tee vaan lisää, ne on ahkerassa käytössä kaikki.

3. Osaan soittaa pianoa. Kävin kuus vuotta pianotunneilla, mutta en ikinä oppinut siellä soittamaan kahdella kädellä sujuvasti. Nyt osaan, omalla tavallani.

4. Mun kielessä oli pienenä karttakieli. Mulla se ei näyttänyt niin ällöttävältä mitä googlekuvissa, mutta iho lähti kielestä kun söin esim. tomaattia.

5. Juon pelkkää vettä aivan naurettavan vähän. Ehkä lasillisen viikossa? Oon yrittänyt skarpata tän kans, mutta vesi ei vaan maistu. En halua tulla ryppyseks!

6. Olin kuustoista vuotiaana kesätöissä Muksulassa (0-4vuotiaat). Oli ihan lepposta kesähelteellä paimentaa uima-altaassa polskuttelevia naperoita.

7. Muutin kotoa pois jo 16 vuotiaana.

8. En syö punaista lihaa, muuta kuin kylässä joskus jauhelihaa. Silti mun lemppariruoka on Karjalanpaisti.. Ilman lihaa tietty! Norkin aina lihat pois, mikään ei oo niin hyvää kuin kuoripotut ja Karjalanpaistin liemi.

9. Mulla on keltainen skootteri. Sillä on ajeltu viimeksi vuonna nakki ja pottu, mutta en raaski antaa iskän myydä sitä. Se oli mun rippilahja.

10. Mulla on neljä sisarusta, joista yksi on kuollut jo vauvana. En edes ikinä nähnyt Jaakkoa, mutta silti mainitsen sen aina kun joku kysyy sisaruksista.


16 helmikuuta 2015

La(i)skiaissunnuntai

Sunnuntait on hassuja. Toisaalta on haikea mieli kun kohta alkaa uusi viikko ja koittaa maanantai, mutta tänään olin taas menossa tallille töihin ja olin siitä aivan super innoissani! Eli siis sunnuntai oli vain odottamista, joskos se huominen jo tulisi. Aikaa kulutettiin pulkkamäessä ja naureskeltiin Lennille, kun virtaa riitti ja lopulta partakin oli aivan jäässä!


Miten hyvä mieli tuleekaan siitä, kun koira on niin väsynyt, ettei jaksa innostua edes siitä, että posti kolahtaa luukusta tai pullan palasesta lattialla. Silloin tietää, että toinen on saanut kulutettua energiansa ja luultavasti sillä on ollut mukavakin päivä. Entäs sitten se, kun koko päivänä ei ole käyty pitempää lenkkiä ja toinen kyttää koko ajan sohvan vieressä, että joko joko joko mennään?

Tämä sunnuntai jatkui sohva löhöilyllä, Lenni tyytyväisenä kainalossa ja Netflixistä joku leffa. Oletteko muuten katsoneet Downton Abbey -sarjaa? Oon siihen aivan koukussa. Netflixissähän on siitä neljä kautta ja nyt kuumeisesti odottelen, että saan käsiini jostain viidennen kauden. Mulla oli aika tylsät mielikuvat koko sarjasta, mutta ekan jakson jälkeen ei vaan voinut enää lopettaa. Haha!

15 helmikuuta 2015

Lenni

Olipa vuosi 2013. Oltiin puhuttu koiran ottamisesta ja olin jo ihastunut lagotto rotuun, kun aivan meidän lähellä olevassa Kennelissä oli syntynyt kolme pentuetta yhtä aikaa. Päätettiin mennä vain katsomaan koiria ja tutustumaan vähän meille vieraaseen rotuun. Toiveena oli ruskea uros, mutta kun saimme syliimme kaksi ruskeaa ja yhden valkoisen pennun, niin kasvattajan kysyessä, mikä pennuista olisi meidän, vastaus olikin valkea.


Sitten koitti yks arki-ilta, kun puheen aiheeksi olin ottanut jo varatun koiranpennun ja toinen puolisko vielä empi ja empi onko se nyt hyvä juttu se koira tähän hetkeen. No minäpä mökötin koko sen illan saunan lauteilla lukkojen takana ja tulin pois, vasta kun aamuyöstä oven takaa kuului, että "siirsin sun tilille mun osuuden siitä koirasta". Tosi aikuismaista, mutta se tepsi!




Heinäkuinen sunnuntai ajeltiin kasvattajan luo jo kahdeksan aikaan aamulla ja saatiin matkaamme Lenni. Lenni on niin Lenni. Nyt kun tässä on adjektiiveja pyöritellyt, että millä sanoin kuvailisin sitä, niin mikään ei oikein tunnu hyvältä. Lenni on täydellinen meille! Leikkisä, rauhallinen, lapsiystävällinen, soputuvainen, todella kiltti, herkkis, oppivainen, huumorimiehiä! (en ehkä kestä noita Lennin pentukuvia)

14 helmikuuta 2015

Tämä päivä on hyvä

Tiedättekö sellaiset hyvät päivät, jotka ei tarvitse mitään sen ihmeellisempiä suunnitelmia tai valmisteluja. Mulla on tänään ollut sellainen. Aamulla äitin tekemää piippuvelliä eli makaroonivelliä, jota olin toivonutkin. (Toivottavasti muuten huomen aamulla olis iskän tekemää riisipuuroo ja paistettua makkaraa!) Aamupäivästä ystävän kera kummitytön kanssa kävelylle, jonka päätteeksi istun heidän keittiöön hörppimään teetä ja kääretorttua. Parit elefanttimarssilaulut luritettu ja aika lähteä leipomaan äitin kanssa. Minä teen muffinsseja ja äiti pullaa, jotta saadaan laskiaispullat huomiseksi. Lennin villan leikkaus, kun takkuja oli kertynyt loskakelistä. Nyt pötköttelen lapsuudenkodin huoneessa ja kirjoittelen tätä. Kuuntelen seinän takana olevasta autotallista kuuluvia vitsejä, kun pikkuveli ja iskä on voitelemassa suksia. Kohta varmaankin kuuluu "syömään!" ja silloin alkaa kilpailu kuka saa ekana ottaa ruokaa.



Tässä hetkessä, täällä kotikotona perheen kanssa olen onnellinen.

Ps. Aina joskus kun leikkaan Lennin turkkia, niin saattaa sakset lipsua ja nipistää ihosta. Silloin Lenni vinkaisee, mutta ikinä ei ole tullut verta saatikka jälkeäkään. Tänään kävi taas niin, Lenni vinkas ja minä perään. Säikähdin niin paljon, että nyt kävi pahasti ja sieltä se suusta tuli. Kunnon kiljaisu! Siinäpä oli sitten koko perhe ihmettelemässä, kuka kiljuu ja miksi kiljuu. Haha! Ja ei, tälläkään kertaa ei jälkeäkään haavasta ja se kohta ei edes arista. Olisittepa nähneet Lennin ilmeen, just sellainen, että "sullehan tässä nyt kävikin kipiää". Onse sulosuus!

13 helmikuuta 2015

Ystävänpäiväkynnet

Nyt tulee lakkailtua hieman vähemmän kynsiä, kun tekee tallihommia ja siellä ei lakat pysy tuntia kauempaa. Tänään kuitenkin on perjantai ja kynnetkin saa viikonlopun ajaksi taas värin pintaan! Miten orvolta tuntuukaan, kun kynsissä ei ole lakkaa.. Ihan niinkuin kulkisi ilman kenkiä tai pää kaljuna!



Tietysti punaista, kun huomenna on ystävänpäiväkin. Kynsilakkapussukan uumenista löytyi myös sydämiä, koristamaan nimettömiä. Vaikka sitten vink vink, että kosintaa odotellessa. Haha! Lakkaillessa tajusin myös, että valittu lakkakin, on saatu ystävältä. Kunnon ystävänpäiväkynnet siis!


Sain aivan hirveesti postia tänään, ainakin viis ystävänpäiväkorttia ja muutaman paketinkin. Sekä laskuja tietty.. Itse olen kyllä semmoinen kortti askartelija, että niitä tulee läheteltyä ihan muuten vainkin, mutta etenkin ystävänpäivänä. Mielestäni ystävänpäiväkortti on tärkeämpi kuin joulukortti! Tai edes se pieni muistaminen. Toisaalta ystävänpäivä on joka päivä ja joulu kerran vuodessa?


Joka tapauksessa ihanaa ystävänpäivää kaikille!

12 helmikuuta 2015

Kiireetön aamu

Tänään olen vain kotona. Pitäisi siivota, mutta imuri on rikki. Siispä juoksutrikoot jalkaan, joista on kehkeytynyt mun aivan lempparikotihousut ja kohta alkaa ompelukone hurisemaan. Ehkä tyynynpäälisiä anopille? Nyt pyörii netflix ja jokin hömppäleffa. Ne on siitä hyviä, ettei tarvitse seurata niin tarkasti pysyäkseen kärryillä. Ehkä olisi aika ottaa myös jouluvalot ikkunasta? Onhan nyt sentään jo helmikuu.

 

Ehkä myös vähän nettikauppojen selailua.. Uusia mattoja? Vaatteita? Kyllä tarvitsen tämän koriste-elefantin. Haha! Nyt ystävänpäivälahjojen paketointiin.

11 helmikuuta 2015

Valokuvaava puutarhuri luonto-ohjaajana

Minä olen Laura, 22 vuotias. Pieneen ikääni nähden olen urakoinut kaksi ammattia, käynyt viittä eri koulua, joista yhdessä olen tällä hetkellä opiskelemassa kolmatta ammattiani. Olen ollut töissä, kahdessa työpaikassa pidemmän aikaa ja toinen ei liittynyt mitenkään ammatteihini. Silti se tuntui kaikkein mukavimmalta ja edelleenki harmittelen, että jouduin sen työpaikan jättämään muuton vuoksi. En vieläkään tiedä miksi haluaisin isona. Toki se lohduttaa, että luokallamme on myös ihan oikeita aikuisia, eikä nekään tiedä. Minulla on niiden ikään vielä matkaa ja aikaa löytää oma ala ja jossei vielä silloinkaan, niin tiedänpä nyt, että pulassa en ole siltikään.

Olen aika kärsimätön ja teen yleensä asiat just niinkuin itse haluan. Ainakin silloin kun se liittyy minuun itseeni. Esimerkiksi sain työpaikan tuosta noin vain, vuodeksi sopparin ja ihan hyvän palkankin. Viihdyin paikassa kaksi viikkoa ja otin loparit. Varsinkin työpaikkojen suhteen "otat sen minkä saat, jos saat" mielipide on valloillaan. Minä taas en tee työtä jossa en viihdy. Toki silloinkin minulla oli varasuunnitelma, enkä jäänyt ns. tyhjän päälle makaamaan.

Voi kuinka olisinkin tiennyt haluavani esimerkiksi siivojaksi heti ala-asteella. Toisaalta olen ylpeä jokaisesta ammatistani ja ilman niitä en olisi minä.

10 helmikuuta 2015

Ehkä

Hmm. Haluaisin kirjoittaa. Unelmista ehkä? Kodista, sisustuksesta, opinnoistani. Ehkä työharjoittelusta, ulkomaanmatkoista ja harrastuksista. Siitä, että tänään kävin Aqua Zumbassa tai tänään söin laskiaispullaa. Tai en syönyt; säästin huomiselle. Ammateistani, itsestäni, käsitöistäni ja pinterestlöytö kokeiluista. Koirasta? Joutsenesta, joka on jäänyt talven keskelle tänne. Kirjottaa siitä, että näppäimet lähtee irti läppäristä tai että en jaksa laittaa lakanoita. Pyykin pesusta ja pyykkituvasta joka imee kolikoita itseensä. Kynsilakoista, uusista löydöistä. Kuivashamppoosta, jäätelöstä. Hevosista ja ratsastuksesta. Kiinalaisen ruuan jälkimausta. Siitä miksen aloita agilityä. Olisiko se vaikeaa? Kirjottaa ja laittaa vaikka kuvia. Kirjoittaa niin, ettei kukaan pällistelisi, että eikö silläkään ole muuta elämää kuin kirjoittaa iliman aikosia. Tai olenhan itsekin sortunut kritisoimaan bloggaajia. Että miten niillä on niin kiiltokuvaa aina. Tätä tekisin vain itselleni. Tai muillekkin, mutta niin, että itse seisoisin sen takana. Että saisin itselleni tästä mielihyvää. Saattaisin jopa joskus olla ylpeä tästä.