11 lokakuuta 2016

Neuloin elämäni ekan villasukan








































Viikonlopun vietto kotikotona poiki siihen, että lauantain saldona oli lapsen jalkaan sopiva villasukka. Elämäni eka villasukka. Siis itse tehty sellainen! 

Mulla ei kestä hermot sitä, että joku neuvoo mulle jotain. Niinku oikein kädestä pittäin. Mutta tällä kertaa mulla ei ollut hajuakaan miten sukka tehtäisiin. Joustinneule meni joutuisasti ja se oli vielä tuttujuttu. Äiti päätti opettaa mulle heti kertaheitolla kaksinkertasen käntäpään, koska se on kuulemma kestävämpi kuin ns. yksinkertainen. Jos joku on joskus kertonut neulovansa villasukkia on se kantapään teko yleensä ollut se tuskallisin vaihe. Ainakin siihen saakka, että se tulee rutiinilla! Ja kyllähän sitä kantapäätä jankattiinkin. Niin, että lanka alkoi hapertua ja huopumaan. Mutta siinä se nyt on, minun eka kantapää, minun eka villasukka. 
























Paria tälle ei ihan heti tuu, virkkaaminen on edelleen mulle mielekkäämpää ja hermot tarvii vähän lepoa ennen kuin uskaltaudun toisen kantapään kimppuun! Äiti kuitenkin toiveikkaana osti mulle bambupuikot ja tuossa ne nyt pöydällä odottelee innostuksen palaamista.

2 kommenttia:

  1. Onnea! Kauniit värit olet ekaan sukkaasi valinnut. Siitä se lähtee neuleinnostus. Pian menee kantapääkin rutiinilla. Tsemppiä opetteluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt alkaa jo tuntua, että voishan sitä ehkä toisenkin sukan kokeilla! :)

      Poista