08 huhtikuuta 2017

Arvonta Instagramissa!


Haluaisitko saada mahaa kutkuttavaa ylläripostia? Sievän kuoren jonka sisältö on koottu Sinua ajatellen. Nyt sellaista voit saada minulta! Eilen minulla tuli instagramissa 200 seuraajaa täyteen ja sen vuoksi pistin instan puolella arpajaiset pystyyn.

Intagramista minut löytää nimellä @lauralovviisa. Osallistuminen on helppoa, kirjoitat arpajaiskuvan alle kommentin, johon tägään yhden kavereistasi. Arpajaiskuva on sama kuin ylläoleva kuva! Arvon sunnuntai-iltana kaksi ylläripostin saajaa. Kipin kapin osallistumaan! :)

05 huhtikuuta 2017

Opin neulomaan kantapään -sukat


Viikonloppuna kotikotona päätin, että nyt teen ne villasukat ja ne parit pakolliset kantapäät. Ja niin tein! Ne meni huomattavasti kivuttomammin kuin se eka kantapää viime lokakuussa, josta kerroin täällä aikaisemmin. Näin kauan siinä meni, että mun kiinnostus villasukkien tekoon palasi. Puoli vuotta! Tein näistä nilkkasukat, että pääsin mahdollisimman pian kantapäiden tekoon, mutta nyt kun olen näitä päivän pitänyt niin onhan tämä nilkkasukkamalli aika kiva muutenkin. Semmoset rennot ja sopivan kevyet lämpeneviin keleihin. 

Lankana tuttu seiskaveikka ja väreinä vadelma sekä oranssi. Ei paljoa kerennyt lankoja pähkäillä neulomisinnon alkaessa ja nappasin lähimmät kerät käden ulottuvilta. Sormet syyhyää jo seuraavien sukkien kimppuun! Niin ja siihen kantapäähän vielä. Sehän onki ihan helppoa. Oliko se vaikeus vaan mun päässä? En tajua. Vielä kuin saisin tuon keskisaumankin tasaiseksi.. Täytyypä keskittyä siihen seuraavissa sukissa.

31 maaliskuuta 2017

Amppari kynäpenaali

Taas on kuukauden viimeinen päivä. Mihinköhän tämä maaliskuukin hurahti? Olisi taas viimeiset mahikset laittaa Vuosi väriterapiaa -haasteen työ ajoissa näytille. Tämän kuukauden väri oli vaaleanpunainen. Vaaleanpunainen on kiva väri, mutta hmm.. Mitä mää haluaisin vaaleanpunaisena? Tarviiko kukaan mitään vaaleanpunaista? Meillä ei kotona ole mitään vaaleanpunaista, enkä väristä oikein välitä vaatteissakaan. Paitsi sehän on tulevan kesän trendiväri! 

Tajusin myös tämän kuukauden aikana, että en vain saa inspiraatiota kaivettua, jos yritän pakolla miettiä jotain joka olisi tietyn värinen. Ennemmin mun täytyy miettiä jokin kiva työ ja sen jälkeen yrittää sumplia siihen kuukauden väriä. Kaikkihan sen tietää, että käsitöiden tekeminen pakolla, hampaat irvessä on kaikkea muuta kuin kivaa. Mutta kyllä sellainen löytyi toissa päivänä. Kiva työ nimittäin! Ampparipussukasta tuli kuva vastaan Pinterestissä ja sellaisen minäkin halusin tehdä. Lopputulos ei oo mitään siihen kuvan amppariin päinkään. Mun ampparille tuli hammasraudat, vetskarin sijaan ja jalat jätin pois kokonaan. Mun pussukka ei saanut väritystä oikeista amppareista vaan Amppari-jätskistä! Tää voi myös näyttää ampparin lisäksi hiireltä, pupulta tai sitten kaljulta vauvalta, jolla on riipputissit. Niin, että semmosta.



Sanonpahan vaan, että jos joskus vielä koulunpenkille pääsen, niin mulla on ainakin sen koulun makein kynäpenaali. Tää on myös niin pitkä, että tänne voi hyvin sujauttaa sukkapuikot ja virkkuukoukutkin talteen. 

Tänään on perjantai ja siksipä toivottelen teille aivan super aurinkoista viikonloppua. Itse ainakin haluaisin syödä tänä viikonloppuna Amppari-jätskin!


04 maaliskuuta 2017

Neulottu palmikkopipo



Leppoista lauantaita! Meillä on täällä vähän jännät paikat. Ollaan lähdössä maanantaina Saksaan, mutta lentolakko tuottaa pientä lisäjännitystä. Näillä näkymin meidän pitäis päästä ihan hyvin matkaan, mutta ikinähän ei tiedä miten se sitten käytännössä menee. Kuitenkin hyvillä mielin matkaan ja eihän sille sitten mitään voi, jos kaikki ei menekkään ihan putkeen. 

Matkustetaan Müncheniin viikoksi Jukan siskon perheen luo kyläilemään. Aivan tosi kivaa päästä viettämään heidän kanssa aikaa! Tämä reissu on mun viides kerta Münchenissa, mutta aina sinne on vain tosi kiva mennä uudestaan. Tällä kertaa haluaisin löytää sieltä jonkun mahtavan askartelukrääsäkaupan. (Terkut vain Jaana!)

 
Niin ja sitten näihin kuviin! Neuloin ystävälle joululahjaksi tämän palmikkopipon, joka on ollut kyllä mun hellässä huomassa jo kuukauden, kun tupsu meinasi tipahtaa matkasta. Nyt on tupsu taas tiukasti takaisin paikallaan ja päätin napata piposta kuvat tänne blogiinkin. Pipo on sama kuin vuosi sitten neulomani pakkaspipo. Musta tämä malli on aivan ihana. Just semmonen sopivan lörö, ei yhtään tiukkis. Simppeli tehdä kun ei tarvi mistään kavennuksista huolehtia. Senkuin vaan neuloo niin pitkälle kuin haluaa ja kursii lopusta kiinni. En olleskaan muista mitä lankaa tässä on, enkä pikaisella Novitan lankojen tutkimisellakaan tätä löytänyt. Ehkä tää vois olla tuota Novitan Joki lankaa Oliivin värissä.




Yritän ehtiä vielä tänne blogiin ennen reissua tai ainakin ajastan jotain pientä ensi viikolle. Instagramissa mun kuulumisia voi seurata myös reissun aikana nimellä lauralovviisa. Nähdään taas!

28 helmikuuta 2017

DIY tupsuklemmari



Vuosi väriterapia -haaste. O-ou. Tän kuukauden väri on minttu ja ärgh! Mua niin harmittaa. Minttu on yks mun lemppariväreistä ja koko kuukauden olen miettinyt yhtä minttuista ompeluhommaa, mutta mistään ei löytynyt sopivaa kangasta. Tulin siihen tulokseen, että ei oo olemassa mintun väristä kangasta. Aina joko liian vihree tai liian sininen. Eilen viimeksi kävin penkomassa kangaskaupan läpi ja lähinnä ärsytti kun myyjä esitteli muka minttuja kankaita. Ei sinne päinkään. 

Toisekseen kaulahuivi -postauksessa mainitsinkin, että "..kaikki muu askartelu jäi hetkeksi unohduksiin." ja niin tosiaan jäi. Neuloin kaulahuivia kauhealla vimmalla ja koska minttua kangastakaan ei löytynyt niin en ajatellutkaan muuta. Kunnes sunnuntaina tajusin, että mulla on aikaa tasan kaks päivää tehdä jotain minttua. Vaikka en tätä haastetta nyt niin tosissaan otakkaan niin en halua antaa periksi jo toisen kuukauden kohdalla, koska sitten koko haaste luisuu käsistä jo ennen kuin ehti kunnolla päästä vauhtiinkaan. 



Tein jotain minttua. Aika säälittävää, mutta söpöä ja tarpeellista. Niin ainakin itselleni uskottelen! Ja oikeasti olen neulomassa tähän tuloilla olevaan kaulahuiviinkin minttua, mutta se ei nyt vain kerkeä tähän hätää. Hetken, jos toisenkin meinasin antaa periksi ja jättää tupsun esittelemättä, mutta samallapa tässä kerron miten nyt pääsi vain käymään näin. 

Mulla on kalenterissa tehtynä tämmöinen muistutuskin tästä Vuosi väriterapiaa -haasteesta. Samaan väliin pääsi tupsukin. Muistuttamaan siitä, ettei joka kuukausi voi päästää itseään niin helpolla, että tekee tupsun. 

Tänään viedään helmikuun viimeistä päivää, täällä meillä sataa tiskirätinkokoisia lumihiutaleita. Taidan kirjoitella muutamat kirjeet ja neuloa vähän. Niin ja suunnitella maaliskuun väriä, joka on vaaleanpunainen. Sitä en halua mokata!

26 helmikuuta 2017

Muita ihania -kaulahuivi



Viime kerrasta onkin hurahtanut muutama viikko. Jäin niin tämän kaulahuivin pauloihin, että kaikki muu askartelu jäi hetkeksi unohduksiin.. Kun blogin puolella on hiljaista, niin luultavasti nakkelen kuvia silloin instagramin puolelle kuitenkin. Instagramista mut löytää @lauralovviisa nimellä.
 
Edellisen kerran höpinöin täällä blogin puolella huivista, jota olin himpun verran aloitellutkin silloin loppuja tilattuja lankoja odotellessa. Langat saapui ja ohjetta putkahteli esiin joka päivä vähän. Pari viikkoa humpsahti ja kaulahuivi valmistui. Lopussa langat alkoi käymään vähiin ja päätin ohjeesta poiketen kavennukseen vaihtaa vielä eri värin. En ihan tunne omakseni huivin pinkkiä väriä, mutta yritän totutella siihen, ettei huivi jäisi käyttämättä. Ainakin kirpsakoille pakkasretkille sen uskallan kääräistä kaulaan! Hätäilin huivia tehdessä, että se näyttää aivan epätasaiselta ja kaikkea, mutta päätelyiden ja loppusilausten jälkeen on huivin pinta sileä. Olen aika ylpeä tästä. Näistä mun vähäisistä neulomiskerroista huolimatta sain siitä ihan kelpohuivin!

Ostin uudet langat ja nyt on toinen jo hyvää vauhtia tulossa.. Hups. 




Viikonloppu vierähti minun kotikotona, käytiin Mummilla, tehtiin laskiaispullia ja syötiinkin niitä "ihan pari", saatiin kylään minun hurmaava kummityttö ja äitinsäkkin. Jännättiin hiihtoja ja tiirailtiin näkyisikö iskää ja veljeä telkkarista kun olivat Lahdessa paikan päällä. Nappasin kaulahuivista kuvat lumisessa metsässä samalla kun Lenni nautti tuoreessa puuterilumessa pyörimisestä. Ihan rentoja juttuja vain!

08 helmikuuta 2017

Värikästä kaulahuivia pukkaa



Aloitin neulomaan Muita ihania -blogin kaulahuivia. Huivin ohjetta ilmestyy Muita ihania -blogiin päivittäin aina pätkän verran. Kävin mietiskelemässä kaupan lankahyllyllä lankoja tähän työhön ja Dropsin Nepal valikoitui ihan vaan sillä, että siinä on vähän alpakkaa mukana. Toivon, että se on ihan himpun verran pehmeämpää käytössä kuin karkea villalanka. Hyllyssä ei ollut kuin muutamaa väriä ja niistä valikoin kaksi, että pääsin heti aloittamaan, kun eka ohjepätkä blogiin putkahti. Tilasin netistä loput värit ja nyt niitä kuumeisesti odottelen, että pääsisin jatkamaan tätä ihanaa huivia! Mun huivista tulee aika värikäs. Näillä langoilla on aivan ihanan herkulliset nimet. Nyt ostamani kaksi väriä on lemmikki sekä pellavankeltainen. Tulossa on lisäksi mm. kirsikkaa. Toissapäivänä ne loput langat oli jo lähetetty, jospa ne olisi pian täällä.. En nimittäin voinut neuloa edes ekan päivän pätkää loppuun saakka kun ois täytynyt aloittaa jo kolmannella värillä.

Sain tänään sairastelukaverin päiväksi meille. Aika reipas flunssainen eskarilainen verrattuna flunssaiseen Lauraan. Sanoinkin aamulla, että mitataanpa kuumeet ja sen jälkeen mietitään kumpi hoitaa kumpaa. Vastaus oli että "Soppii mulle!". Reilukaveri. On me kyllä taas askarreltu, pötkötelty, tuijotettu netflixiä, syöty pannaria kermavaaholla ja hillolla tietysti. Ulkona on aivan ihanan näköstä, mutta ihan mielellään tuijotellaan tästä ikkunasta pakkasmaisemaa. Semmonen lepponen keskiviikko meillä.

07 helmikuuta 2017

Käsintehtyjä sydämiä tuntemattomille



Viime vuonna osallistuin #sheepishheartbomb -tempaukseen ja kävin viemässä kaupungille sinne tänne ommeltuja sydämiä, joiden matkassa luki jokin pieni kehu tai Ystävänpäivätoivotus. Ajatuksena, että kuka vain voi sydämen löytää ja saada siitä itselleen hyvän mielen. Viime vuonna tiputin Ystävänpäivää edeltävänä yönä muutaman sydämen  meidän omaan rappukäytäväänkin ja aamuun mennessä ne olivat sieltä hävinneet. Veikkaan, että aamun postinjakaja on vienyt yhden niistä!

Tänäkin vuonna tapahtuma järjestetään. Instagrammista sydämiä  löytää hästägillä #sheepishheartbomb sekä #thesocialheartproject. Tapahtuman luoja löytyy nimellä @onesocialgirl. Haluan ehdottomasti lähteä mukaan tänäkin vuonna. Ilahduttaa tuntemattomia ystävänpäiväsydämillä. Lähdethän sinäkin mukaan? :) Sydämet voivat olla millaisia tahansa, virkattuja, neulottuja, ommeltuja, askarreltuja jne. Mitä ikinä keksitkään!

Tämän vuoden sydämet päätin virkata, koska se on huomattavasti nopeampi keino kuin ommella. Yhden tekemiseen menee noin 5 minuuttia, joten tuntemattoman ihmisen päivän piristäminen ei ihan hirveästi vaadi aikaa eikä vaivaa. Virkattujen sydänten ohje tuli jostain tuolta muistin perukoilta, kai olen näitä ennenkin virkannut, mutta missä yhteydessä, niin sitä en muista ollenkaan.

Tarvikkeet: Mun lanka oli seiskaveikkaa ja koukun numero 4. Näitä voi tehdä melkein mistä langasta tahansa, joten jämälangat ovat oikein mainioita näihin.

4 ketjusilmukkaa, yhdistä ympyräksi


Kaksi pylvästä, kolme pitkää pylvästä, kaksi pylvästä, ketjusilmukka, pitkä pylväs.


Ketjusilmukka, kaksi pylvästä, kolme pitkää pylvästä, kaksi pylvästä.


Käännä työ ja virkkaa reuna kiinteilläsilmukoilla.


Viimeiseksi piilosilmukka ja päättely.
 

Pujotan näihin vielä narun, johon laitan roikkumaan viestin sydämen löytäjälle.

Ystävänpäivä on tasan viikon päästä tiistaina, joten sulla on hyvin vielä aikaa pyöräyttää muutama sydän! :) Jos mun viime vuoden sydämet mietityttää niin ne löydät täältä.

06 helmikuuta 2017

Elämäni ensimmäiset neulotut lapaset

Oon täällä muutaman kerran aikaisemminkin maininnut, että neulominen ei multa hirveen hyvin suju tai jos sujuu niin en tykkää siitä hommasta. Aina se on ollut jotenkin pitkä veteistä hommaa, puikot solmussa ja jälki ei todellakaan tasaista. Onneksi aika aina kultaa muistot ja päädyin taas ottamaan puikot kouraan. Alusta lähtien näiden lapasten neulominen tuntui tosi kivalta! Ei yhtään hankalalta vaan oikeastaan aika jouhevalta. Äiti on joskus neulonut mulle lapaset ja otin niistä lapasista silmukkamäärät. Lankana seiskaveikkaa. Kuvion piirsin ruutupaperille sekin oli kivaa! Laskea silmukoita ja miettiä, että miten saisi kirjoneulekuvion mätsäämään just oikein. Viimeistä peukkua aloittaessa onnistuin katkaisemaan bambuisen neulepuikon, mutta edes se ei mua lannistanut. 

Lopputulos kelpaa mulle, ainut mikä iskee silmään on kirjoneuleen hieman epätasainen jälki, mutta ihan sama. Nää on mun ekat ikinä! Mulle on vissiin iskenyt joku neulomiskuume. Nyt työn alla on ystävälle pipo sekä aivan valloittavan ihana Muita ihania kaulahuivi. Kaulahuivissa pääsenkin harjoittelemaan kirjoneuletta oikein urakalla.




Pakkaset taas paukkuu. Näiden kuvien ottaminen olikin työn takana! Mulla oli selvät sävelet, että haluan näistä lapasista kuvat ulkona, niin että ne roikkuis jossain puunoksalla ja Kajaanin joki kimmeltäis takana. No. Puitteethan on ihan mun nenän eessä. Otin ja lähin. Tarvoin melkein kahenkymmenen asteen pakkasessa umpihangessa. Kamera kaulassa, lapaset toisessa käjessä ja sinkoileva koira toisessa. Löysin puun ja toisenkin johon sidoin koiran kiinni. Asettelin lapaset oksille hienoilla pyykkipojilla, joissa toisessa oli ketun kuva ja toisessa pupun. Siinä vaiheessa alkoi Lenniltä armoton kitinä, että "heei mun tassut jäätyy". Siinä se narun nokassa hyppi letkajenkkaa yhellä jalalla, häntä koipien välissä. Sannoin, että ootta ihan sekka otan nää kuvat. No otinhan minä. Kiireessä tajusin, että takana ei todella näy Kajaanin joki vaan autotie ja pakokaasusavu. Revin lapaset irti oksista, kitisevän koiran puusta ja tarvoin takasin kottiin. Päätin, että otan lapasista kuvat sisällä.

03 helmikuuta 2017

Retro juomalasit


Värikkäät retrolasit! Niihin olen hurahtanut. Tämä minun lasikokoelma on vähän niinkuin huomaamatta kasvattanut kokoaan. Kiemuralasit on Jukan mummon aarteita. Nämä oli menossa muutama vuosi sitten kierrätyskeskukseen, onneksi näin ne ja nappasin kainaloon. Raitalasit sekä päivänkakkarat olen löytänyt kirppikseltä ja nyt nämä värikkäät ostin itselleni sieltä kuuluisasta lumppulasta. Ensiksi ajattelin, että rajaan tämän lasikeräilyn vain keltaisiin, mutta sitten kun törmäsin näihin värikkäisiin, niin en voinut jättää niitä ostamatta. Tähän mennessä olen saanut hankittua nämä lasit ihan muutamilla euroilla, mutta olen myös nähnyt aivan ihania laseja, joissa hintalappu kiikkuu aika hurjissa lukemissa. Ne on toistaiseksi saanut jäädä vielä ostamatta..

Vielä näitä laseja en ole käyttöön ottanut, mutta vielä joku päivä haluan, että osa näistä on meillä päivittäisessä käytössä. Tosin näin olen aina ajatellut, mutta tuon lauseen kirjoitettua aloinkin epäilemään, että raskinkohan sittenkään.. Nyt lasit saa koristaa kirjahyllyssä ja voi kuinka eilinen verhojen raosta pilkistävä aurinko laittoi niihin oikeaa säihkettä! Ehkä nämä voisi olla sellaiset kesälasit? Miten hurmaavalta näissä näyttäisikään vaikka sitruunalimppari ja mansikka lasin reunalla.





Tämän päivän suunnitelmissa on neuloa peukalot muuten valmiina pötkötteleviin lapasiin. Ystävänpäivä juttuja on vielä myös tekeillä, joten niistä lisää piakoin. Mukavaa viikonloppua!

30 tammikuuta 2017

Rasia pikkuleiville


Leivoin pikkuleipiä. Oikeastaan mieli teki lusikkaleipiä, mutta siihen hetkeen niiden teko tuntui liian työläältä. Tein nämä nimittäin keskellä erästä torstain ja perjantain välistä yötä.. Päädyin tekemään ihan perinteisen murotaikinan, jonka ohjeen nappasin Kinuskikissan sivuilta. Sydänmuotti viuhumaan, kaksi sydäntä päällekkäin ja vadelmahilloa väliin. Haarukalla litistin saumat piiloon. Jäähdyttyä vielä pyörittelin sokerissa ja kyllä ne vain aika paljon maistuivat lusikkaleiviltä. Kärsimättömän leipurin lusikkaleivät!


Leipomisblogiksi tämä ei sentään vielä käänny, vaikka vähän siltä näyttääkin. Leipominen ei todella ole mun vahvuus. Olenkin yhden ystävän kanssa puhunut tästä aiheesta. Hän tykkää leipoa; suunnitella reseptiä, tehdä taikinaa, odotella, että taikina on kohonnut, vaivata, kaulita..  Minä taas voisin aivan hyvin skipata kaiken tuon, mutta nautin sitten siitä kun vihdoin jokin leipomus on valmis ja sen saa koristella tai tehdä siihen loppusilauksen. Ja siksipä päästäänkin tähän mun leipomisen lempparivaiheeseen, joka sopii tänne bloginkin puolelle kuin nenä päähän. Vein näitä tuliaisiksi kun lähdettiin viikonlopun viettoon ja taittelin kartongista pikkuleiville rasiat. Helppo ohje, jonka voi tehdä myös kertakäyttölautasista, jos niitä sattuu löytymään. 


Tarvikkeet: Pyöreä kartonki palanen, minun pala oli halkaisijaltaan n. 19 cm. Lyijykynä, viivotin, sakset ja kaksipuolista teippiä. (Vinkki! Valokuvatarrat voittaa tavallisen kaksipuolisen teippirullan mennen tullen. Ne on vieläpä helposti valmiina palasina.)


1. Piirrä viivat joka reunalle, niin että keskelle muodostuu neliö. Minulla sivujen leveys oli leveimmästä kohdasta 5 cm. Leikkaa katkoviivan näyttämät kohdat.


2. Taita viivoja pitkin. Taitoksesta saa siistin, kun laittaa viivottimen viivaa pitkin ja taittaa paperin ns. viivotinta vasten.


3. Sitten vain kulmiin teippiä ja taita siivekkeet rasian sisäpuolelle. Teipin sijasta voi käyttää tietysti myös liimaa tai nitoa kulmat kiinni.







Ja kuten sanottu: Ystävänpäivä on tuloillaan! :)

27 tammikuuta 2017

Pöytäliinasta tyynyliinoiksi


Mun täytyy ehkä paljastaa, että kirjoitan tätä postausta keskellä yötä. Kello on 2:30 ja mun unet on vähän kadoksissa. Tiedän, että tänäkin yönä (tai aamuna) uni ei jätä tulematta, mutta sitä saan odotella ainakin neljään saakka. Stressaava alkuvuosi on varmasti tehnyt tehtävänsä ja eikä tämä vuoden viimeisellä viikolla alkanut flunssan poikanenkaan ota laantuakseen vaan pitää tiukasta kiinni ainakin mun kurkusta. Oon tän unettomuuden kanssa aika sujut, mutta olisihan se nyt paljon kivempaa nukkua yöllä kuin valvoa. Uskon, että tää on hetkellistä ja olenpahan ainakin saanut yön pikkutunneilla käytettyä aikaa tehokkaasti mm. siivoamalla liinavaatekaapin. Jee!

Okei. Ostin syksyllä Marimekon ystävämyynneistä "Maalaisruusu" tyynynpäällisen. Sille ei vain sitten ollut mätsääviä kavereita ja muutaman kuukauden se saikin yksin toimittaa sängynpäällä olevien koristetyynyjen virkaa. Kyllä, koristetyynyongelmat on todellisia ja tiedän, että tämä höpinä yksinäisestä tyynystä kuulostaa hullulta. Totta se silti on, yksinäiseltä se näyttikin! Tiedän myös sen, että en ole ainut koristetyynyhamsteri. Teitä on siellä ruudun toisella puolellakin ihan varmasti.

Ostin siis lumppulasta värikkään ihanan liinan. Liinaksi en sitä ajatellut alunperinkään vaan ompelin siitä tyynynpäälliset. Haaveena olisi vielä saada muutama tyynynpäällinen lisää, joten haukkana päivittelen lumppulan sivuja, josko ihana kangas, täydellisillä väreillä, putkahtaisi esiin. Päällisiin ompelin vetoketjut, että saa sitten helposti pesuun ja takaisin paikalleen. Hetken jos toisenkin tappelin vetoketjun kanssa, siitä kun on hetki aikaa kun niitä viimeksi olen ommellut. Tuntui, ettei se istunut sitten millään. Onneksi muutaman ompelemisen ja purkamisen jälkeen vetoketjut on paikoillaan ja tuoreessa muistissa hyvä taktiikka seuraavaa vetoketjukoitosta varten.



25 tammikuuta 2017

Omppupurkin tarina

 
Ajattelin, että voisin kirjoitella tänne välillä muutakin kuin käsityöhömppää. Seuraava luonnolliselta tuntuva aihe on tämä meidän koti, joka ehkä huokuu jotain mummolan ja huvikummun sekoitusta. Vai mitä sanotte te, jotka olette meillä kyläilleet? :) Omaa kotia on ehkä vaikea arvioida, kunhan itse tykkää. En ole varma kuinka paljon kodistamme haluan täällä vilauttaa, mutta näitä pieniä juttuja sieltä täältä on nyt aika näyttää täällä bloginkin puolella. Käsityöt ja askartelu on mun tämän hetkisessä elämässä henkireikä ja se on jotain sellaista mitä ilman en voisi olla. Siksi siitä on myös luonnollista kirjoitella tänne bloginkin puolelle. Koska se on niin mua. Mutta niin on myös tämä meidän koti. Niin mua (tai meitä).

Ensimmäiseksi ajattelin kertoa siitä miten tieni kohtasi tämän ihanan omppupurkin kanssa.

Rättei, Lumpui ja Retroi -facebook ryhmä. Ennenkin olen tällaisen ryhmän tiennyt olevan, mutta mua ei ole kiinnostanut kaupankäynti facebookissa tai oikeastaan.. mikään muukaan käynti facessa. No kuitenkin ennen joulua törmäsin Johannan Ihan oikea blogissa suloiseen peltirasiaan. Kyselin rasian perään ja Johanna vinkkasi, että saattaisin sellaisen löytää tuolta lumppulasta. Siitä se sitten alkoi minun tarinani lumppulassa. 

Pian löysin omppurasian, seuraavaksi värikkäät juomalasit ja viimeisimpänä ostin ihanan värikkään liinan, josta teinkin sitten jotain aivan muuta. Liinan kohtalosta ja laseista lisää myöhemmin! Kattokaa nyt tätä omppurasiaa. Sehä on siis Baret Waren purkki ja näitä löytyy useammassakin värissä. Miten olinkaan voinut välttyä kaikilta näiltä ihanilta retrotavaroilta. Ja kuinka moni muukin niitä vaalii, arvostaa ja keräilee. En ollut ikinä ajatellutkaan, että joku muukin olisi hurahtanut retroon. Mutta voi miten väärässä olinkaan.. Minähän en ole oikeisiin hurahtaneisiin verrattuna mitään!