30 tammikuuta 2017

Rasia pikkuleiville


Leivoin pikkuleipiä. Oikeastaan mieli teki lusikkaleipiä, mutta siihen hetkeen niiden teko tuntui liian työläältä. Tein nämä nimittäin keskellä erästä torstain ja perjantain välistä yötä.. Päädyin tekemään ihan perinteisen murotaikinan, jonka ohjeen nappasin Kinuskikissan sivuilta. Sydänmuotti viuhumaan, kaksi sydäntä päällekkäin ja vadelmahilloa väliin. Haarukalla litistin saumat piiloon. Jäähdyttyä vielä pyörittelin sokerissa ja kyllä ne vain aika paljon maistuivat lusikkaleiviltä. Kärsimättömän leipurin lusikkaleivät!


Leipomisblogiksi tämä ei sentään vielä käänny, vaikka vähän siltä näyttääkin. Leipominen ei todella ole mun vahvuus. Olenkin yhden ystävän kanssa puhunut tästä aiheesta. Hän tykkää leipoa; suunnitella reseptiä, tehdä taikinaa, odotella, että taikina on kohonnut, vaivata, kaulita..  Minä taas voisin aivan hyvin skipata kaiken tuon, mutta nautin sitten siitä kun vihdoin jokin leipomus on valmis ja sen saa koristella tai tehdä siihen loppusilauksen. Ja siksipä päästäänkin tähän mun leipomisen lempparivaiheeseen, joka sopii tänne bloginkin puolelle kuin nenä päähän. Vein näitä tuliaisiksi kun lähdettiin viikonlopun viettoon ja taittelin kartongista pikkuleiville rasiat. Helppo ohje, jonka voi tehdä myös kertakäyttölautasista, jos niitä sattuu löytymään. 


Tarvikkeet: Pyöreä kartonki palanen, minun pala oli halkaisijaltaan n. 19 cm. Lyijykynä, viivotin, sakset ja kaksipuolista teippiä. (Vinkki! Valokuvatarrat voittaa tavallisen kaksipuolisen teippirullan mennen tullen. Ne on vieläpä helposti valmiina palasina.)


1. Piirrä viivat joka reunalle, niin että keskelle muodostuu neliö. Minulla sivujen leveys oli leveimmästä kohdasta 5 cm. Leikkaa katkoviivan näyttämät kohdat.


2. Taita viivoja pitkin. Taitoksesta saa siistin, kun laittaa viivottimen viivaa pitkin ja taittaa paperin ns. viivotinta vasten.


3. Sitten vain kulmiin teippiä ja taita siivekkeet rasian sisäpuolelle. Teipin sijasta voi käyttää tietysti myös liimaa tai nitoa kulmat kiinni.







Ja kuten sanottu: Ystävänpäivä on tuloillaan! :)

27 tammikuuta 2017

Pöytäliinasta tyynyliinoiksi


Mun täytyy ehkä paljastaa, että kirjoitan tätä postausta keskellä yötä. Kello on 2:30 ja mun unet on vähän kadoksissa. Tiedän, että tänäkin yönä (tai aamuna) uni ei jätä tulematta, mutta sitä saan odotella ainakin neljään saakka. Stressaava alkuvuosi on varmasti tehnyt tehtävänsä ja eikä tämä vuoden viimeisellä viikolla alkanut flunssan poikanenkaan ota laantuakseen vaan pitää tiukasta kiinni ainakin mun kurkusta. Oon tän unettomuuden kanssa aika sujut, mutta olisihan se nyt paljon kivempaa nukkua yöllä kuin valvoa. Uskon, että tää on hetkellistä ja olenpahan ainakin saanut yön pikkutunneilla käytettyä aikaa tehokkaasti mm. siivoamalla liinavaatekaapin. Jee!

Okei. Ostin syksyllä Marimekon ystävämyynneistä "Maalaisruusu" tyynynpäällisen. Sille ei vain sitten ollut mätsääviä kavereita ja muutaman kuukauden se saikin yksin toimittaa sängynpäällä olevien koristetyynyjen virkaa. Kyllä, koristetyynyongelmat on todellisia ja tiedän, että tämä höpinä yksinäisestä tyynystä kuulostaa hullulta. Totta se silti on, yksinäiseltä se näyttikin! Tiedän myös sen, että en ole ainut koristetyynyhamsteri. Teitä on siellä ruudun toisella puolellakin ihan varmasti.

Ostin siis lumppulasta värikkään ihanan liinan. Liinaksi en sitä ajatellut alunperinkään vaan ompelin siitä tyynynpäälliset. Haaveena olisi vielä saada muutama tyynynpäällinen lisää, joten haukkana päivittelen lumppulan sivuja, josko ihana kangas, täydellisillä väreillä, putkahtaisi esiin. Päällisiin ompelin vetoketjut, että saa sitten helposti pesuun ja takaisin paikalleen. Hetken jos toisenkin tappelin vetoketjun kanssa, siitä kun on hetki aikaa kun niitä viimeksi olen ommellut. Tuntui, ettei se istunut sitten millään. Onneksi muutaman ompelemisen ja purkamisen jälkeen vetoketjut on paikoillaan ja tuoreessa muistissa hyvä taktiikka seuraavaa vetoketjukoitosta varten.



25 tammikuuta 2017

Omppupurkin tarina

 
Ajattelin, että voisin kirjoitella tänne välillä muutakin kuin käsityöhömppää. Seuraava luonnolliselta tuntuva aihe on tämä meidän koti, joka ehkä huokuu jotain mummolan ja huvikummun sekoitusta. Vai mitä sanotte te, jotka olette meillä kyläilleet? :) Omaa kotia on ehkä vaikea arvioida, kunhan itse tykkää. En ole varma kuinka paljon kodistamme haluan täällä vilauttaa, mutta näitä pieniä juttuja sieltä täältä on nyt aika näyttää täällä bloginkin puolella. Käsityöt ja askartelu on mun tämän hetkisessä elämässä henkireikä ja se on jotain sellaista mitä ilman en voisi olla. Siksi siitä on myös luonnollista kirjoitella tänne bloginkin puolelle. Koska se on niin mua. Mutta niin on myös tämä meidän koti. Niin mua (tai meitä).

Ensimmäiseksi ajattelin kertoa siitä miten tieni kohtasi tämän ihanan omppupurkin kanssa.

Rättei, Lumpui ja Retroi -facebook ryhmä. Ennenkin olen tällaisen ryhmän tiennyt olevan, mutta mua ei ole kiinnostanut kaupankäynti facebookissa tai oikeastaan.. mikään muukaan käynti facessa. No kuitenkin ennen joulua törmäsin Johannan Ihan oikea blogissa suloiseen peltirasiaan. Kyselin rasian perään ja Johanna vinkkasi, että saattaisin sellaisen löytää tuolta lumppulasta. Siitä se sitten alkoi minun tarinani lumppulassa. 

Pian löysin omppurasian, seuraavaksi värikkäät juomalasit ja viimeisimpänä ostin ihanan värikkään liinan, josta teinkin sitten jotain aivan muuta. Liinan kohtalosta ja laseista lisää myöhemmin! Kattokaa nyt tätä omppurasiaa. Sehä on siis Baret Waren purkki ja näitä löytyy useammassakin värissä. Miten olinkaan voinut välttyä kaikilta näiltä ihanilta retrotavaroilta. Ja kuinka moni muukin niitä vaalii, arvostaa ja keräilee. En ollut ikinä ajatellutkaan, että joku muukin olisi hurahtanut retroon. Mutta voi miten väärässä olinkaan.. Minähän en ole oikeisiin hurahtaneisiin verrattuna mitään!






19 tammikuuta 2017

Ystävänpäivän lahjapussukka

Ajattelin tulla jakamaan teille helpon pienen lahjapussin ohjeen. Tämä mahtuu hyvin kirjekuoreenkin joten tässäpä edullinen vinkki ilahduttamaan kauempanakin asuvaa ystävää tulevana ystävänpäivänä.



Tarvikkeet: lahjapaperia, sellofaania, liimaa, sakset ja teippiä. Lyijykynä ja viivotin on myös hyödyksi!


1. Leikkaa lahjapaperista n. 16x20cm kokoinen pala, kokoa muuttamalla saat tietysti tehtyä isompia ja pienempiä pussukoita, mutta tämä koko mahtuu ainakin kirjekuoren sisään sujautettavaksi. Piirrä keskelle paperia sydän.


2. Leikkaa sydän ja teippaa takapuolelle teipillä sellofaani palanen.




3. Taita paperin sivut. Piirrä takapuolelle alas ja ylös viivat, joita pitkin leikkaat. Huom! Leikkaa vain takapuolelta eli etupuoli jää pidemmäksi.



4. Lopuksi vain liimaat takasauman. Taita alasauma takapuolelle ja liimaa sekin kiinni. Ylhäältä voit vain taittaa ja sulkea pussukan kivalla tarralla tai teipin palasella.

Pussukkaan voi sujauttaa mitä vain pientä; kirjeen, herkkuja, heijastimen tai etenkin niille pienimmille ystäville vaikkapa pompuloita ja pinnejä.

Samalla tavalla olen tehnyt myös kirjekuoria, joita näkyy esimerkiksi tässä postauksessa. Toki niiden teko on vielä simppelimpi kun kurkistusaukkoa ei tarvitse. (Sehän oliskin kiva idea tehdä kirjekuoreenkin kurkistusaukko! Täytyypä testata..)

Mukavaa päivää!

04 tammikuuta 2017

Neulottu pipo



Heippa, mitäpäs kuuluu? Täällä Kajaanissa pakkaset paukkuu, mutta niin kait koko Suomessa tällä hetkellä. Meillä vierailee jokin flunssan poikanen ja toivon todella, että poikaseksi jää.. Tänään on keitelty vadelmakiisseliä, kasvissosekeittoa, paistettu joulutorttuja ja vedetty appelsiineja napaan. Kaikkea siis mitä mieli vaan tekee! 

Nyt nopeasti napsaisin kuvat Väriterapia -haasteen ensimmäisen kuukauden työstä. Eka tehty ja enää yksitoista jäljellä. Heh heh! Tämä ensimmäisen kuukauden väri meni kyllä niin helposti, että halusin viininpunaisen pipon ja senhän minä nyt sitten tein ja sain.

Neuloin pipoa koko ajan joustinneuleena pyöröpuikoilla, kertaakaan kaventamatta loppuun saakka ja kun pipossa oli tarpeeksi pituutta niin kursin vain silmukat yhteen. Helppoa ja nopeaa! Hirveästi en ole neulonut ja melkoisilta harakanvarpailta silmukat näyttääkin. Raskiipahan ainakin pipoa käyttää, kun ei oo niin justiinsa!

Valmiin pipon kun iskin ensimmäisen kerran päähän jouluaattona niin tuumailtiin, että näytän pipo päässä vieläkin enemmän meidän mummulta. Mummu pukeutui usein viininpunaiseen ja pipon mallikin on vähän mummo. Niinkuin Mummo -sarjan Mummollakin! 




02 tammikuuta 2017

Vuosi väriterapiaa -haaste

Vuosi 2017 pyörähti käyntiin ja päätin ottaa kopin haasteesta, jonka löysin Sirpukan solmuissa -blogista. Ajatuksena on näin vuoden ollessa aluillaan päättää jokaiselle tämän vuoden kuukaudelle väri ja jokaisena kuukautena sitten toteuttaa tätä väriä vastaava käsityö. Työ voi olla mitä vain itsetehtyä!

Värit paljastan jo nyt, mutta tulevia töitä en halua päättää etukäteen vaikkakin ajatuksia jo päässä onkin. Toivottavasti pysyn matkassa mukana ja vuoden lopussa voin todeta tehneeni kaikkien kuukausien värit!



Tammikuun työ valmistui joulunpyhinä ja heti kun kerkeän kuvat napsaista niin saadaan ensimmäinen väri plakkariin tänne bloginkin puolelle.