28 helmikuuta 2017

DIY tupsuklemmari



Vuosi väriterapia -haaste. O-ou. Tän kuukauden väri on minttu ja ärgh! Mua niin harmittaa. Minttu on yks mun lemppariväreistä ja koko kuukauden olen miettinyt yhtä minttuista ompeluhommaa, mutta mistään ei löytynyt sopivaa kangasta. Tulin siihen tulokseen, että ei oo olemassa mintun väristä kangasta. Aina joko liian vihree tai liian sininen. Eilen viimeksi kävin penkomassa kangaskaupan läpi ja lähinnä ärsytti kun myyjä esitteli muka minttuja kankaita. Ei sinne päinkään. 

Toisekseen kaulahuivi -postauksessa mainitsinkin, että "..kaikki muu askartelu jäi hetkeksi unohduksiin." ja niin tosiaan jäi. Neuloin kaulahuivia kauhealla vimmalla ja koska minttua kangastakaan ei löytynyt niin en ajatellutkaan muuta. Kunnes sunnuntaina tajusin, että mulla on aikaa tasan kaks päivää tehdä jotain minttua. Vaikka en tätä haastetta nyt niin tosissaan otakkaan niin en halua antaa periksi jo toisen kuukauden kohdalla, koska sitten koko haaste luisuu käsistä jo ennen kuin ehti kunnolla päästä vauhtiinkaan. 



Tein jotain minttua. Aika säälittävää, mutta söpöä ja tarpeellista. Niin ainakin itselleni uskottelen! Ja oikeasti olen neulomassa tähän tuloilla olevaan kaulahuiviinkin minttua, mutta se ei nyt vain kerkeä tähän hätää. Hetken, jos toisenkin meinasin antaa periksi ja jättää tupsun esittelemättä, mutta samallapa tässä kerron miten nyt pääsi vain käymään näin. 

Mulla on kalenterissa tehtynä tämmöinen muistutuskin tästä Vuosi väriterapiaa -haasteesta. Samaan väliin pääsi tupsukin. Muistuttamaan siitä, ettei joka kuukausi voi päästää itseään niin helpolla, että tekee tupsun. 

Tänään viedään helmikuun viimeistä päivää, täällä meillä sataa tiskirätinkokoisia lumihiutaleita. Taidan kirjoitella muutamat kirjeet ja neuloa vähän. Niin ja suunnitella maaliskuun väriä, joka on vaaleanpunainen. Sitä en halua mokata!

26 helmikuuta 2017

Muita ihania -kaulahuivi



Viime kerrasta onkin hurahtanut muutama viikko. Jäin niin tämän kaulahuivin pauloihin, että kaikki muu askartelu jäi hetkeksi unohduksiin.. Kun blogin puolella on hiljaista, niin luultavasti nakkelen kuvia silloin instagramin puolelle kuitenkin. Instagramista mut löytää @lauralovviisa nimellä.
 
Edellisen kerran höpinöin täällä blogin puolella huivista, jota olin himpun verran aloitellutkin silloin loppuja tilattuja lankoja odotellessa. Langat saapui ja ohjetta putkahteli esiin joka päivä vähän. Pari viikkoa humpsahti ja kaulahuivi valmistui. Lopussa langat alkoi käymään vähiin ja päätin ohjeesta poiketen kavennukseen vaihtaa vielä eri värin. En ihan tunne omakseni huivin pinkkiä väriä, mutta yritän totutella siihen, ettei huivi jäisi käyttämättä. Ainakin kirpsakoille pakkasretkille sen uskallan kääräistä kaulaan! Hätäilin huivia tehdessä, että se näyttää aivan epätasaiselta ja kaikkea, mutta päätelyiden ja loppusilausten jälkeen on huivin pinta sileä. Olen aika ylpeä tästä. Näistä mun vähäisistä neulomiskerroista huolimatta sain siitä ihan kelpohuivin!

Ostin uudet langat ja nyt on toinen jo hyvää vauhtia tulossa.. Hups. 




Viikonloppu vierähti minun kotikotona, käytiin Mummilla, tehtiin laskiaispullia ja syötiinkin niitä "ihan pari", saatiin kylään minun hurmaava kummityttö ja äitinsäkkin. Jännättiin hiihtoja ja tiirailtiin näkyisikö iskää ja veljeä telkkarista kun olivat Lahdessa paikan päällä. Nappasin kaulahuivista kuvat lumisessa metsässä samalla kun Lenni nautti tuoreessa puuterilumessa pyörimisestä. Ihan rentoja juttuja vain!

08 helmikuuta 2017

Värikästä kaulahuivia pukkaa



Aloitin neulomaan Muita ihania -blogin kaulahuivia. Huivin ohjetta ilmestyy Muita ihania -blogiin päivittäin aina pätkän verran. Kävin mietiskelemässä kaupan lankahyllyllä lankoja tähän työhön ja Dropsin Nepal valikoitui ihan vaan sillä, että siinä on vähän alpakkaa mukana. Toivon, että se on ihan himpun verran pehmeämpää käytössä kuin karkea villalanka. Hyllyssä ei ollut kuin muutamaa väriä ja niistä valikoin kaksi, että pääsin heti aloittamaan, kun eka ohjepätkä blogiin putkahti. Tilasin netistä loput värit ja nyt niitä kuumeisesti odottelen, että pääsisin jatkamaan tätä ihanaa huivia! Mun huivista tulee aika värikäs. Näillä langoilla on aivan ihanan herkulliset nimet. Nyt ostamani kaksi väriä on lemmikki sekä pellavankeltainen. Tulossa on lisäksi mm. kirsikkaa. Toissapäivänä ne loput langat oli jo lähetetty, jospa ne olisi pian täällä.. En nimittäin voinut neuloa edes ekan päivän pätkää loppuun saakka kun ois täytynyt aloittaa jo kolmannella värillä.

Sain tänään sairastelukaverin päiväksi meille. Aika reipas flunssainen eskarilainen verrattuna flunssaiseen Lauraan. Sanoinkin aamulla, että mitataanpa kuumeet ja sen jälkeen mietitään kumpi hoitaa kumpaa. Vastaus oli että "Soppii mulle!". Reilukaveri. On me kyllä taas askarreltu, pötkötelty, tuijotettu netflixiä, syöty pannaria kermavaaholla ja hillolla tietysti. Ulkona on aivan ihanan näköstä, mutta ihan mielellään tuijotellaan tästä ikkunasta pakkasmaisemaa. Semmonen lepponen keskiviikko meillä.

07 helmikuuta 2017

Käsintehtyjä sydämiä tuntemattomille



Viime vuonna osallistuin #sheepishheartbomb -tempaukseen ja kävin viemässä kaupungille sinne tänne ommeltuja sydämiä, joiden matkassa luki jokin pieni kehu tai Ystävänpäivätoivotus. Ajatuksena, että kuka vain voi sydämen löytää ja saada siitä itselleen hyvän mielen. Viime vuonna tiputin Ystävänpäivää edeltävänä yönä muutaman sydämen  meidän omaan rappukäytäväänkin ja aamuun mennessä ne olivat sieltä hävinneet. Veikkaan, että aamun postinjakaja on vienyt yhden niistä!

Tänäkin vuonna tapahtuma järjestetään. Instagrammista sydämiä  löytää hästägillä #sheepishheartbomb sekä #thesocialheartproject. Tapahtuman luoja löytyy nimellä @onesocialgirl. Haluan ehdottomasti lähteä mukaan tänäkin vuonna. Ilahduttaa tuntemattomia ystävänpäiväsydämillä. Lähdethän sinäkin mukaan? :) Sydämet voivat olla millaisia tahansa, virkattuja, neulottuja, ommeltuja, askarreltuja jne. Mitä ikinä keksitkään!

Tämän vuoden sydämet päätin virkata, koska se on huomattavasti nopeampi keino kuin ommella. Yhden tekemiseen menee noin 5 minuuttia, joten tuntemattoman ihmisen päivän piristäminen ei ihan hirveästi vaadi aikaa eikä vaivaa. Virkattujen sydänten ohje tuli jostain tuolta muistin perukoilta, kai olen näitä ennenkin virkannut, mutta missä yhteydessä, niin sitä en muista ollenkaan.

Tarvikkeet: Mun lanka oli seiskaveikkaa ja koukun numero 4. Näitä voi tehdä melkein mistä langasta tahansa, joten jämälangat ovat oikein mainioita näihin.

4 ketjusilmukkaa, yhdistä ympyräksi


Kaksi pylvästä, kolme pitkää pylvästä, kaksi pylvästä, ketjusilmukka, pitkä pylväs.


Ketjusilmukka, kaksi pylvästä, kolme pitkää pylvästä, kaksi pylvästä.


Käännä työ ja virkkaa reuna kiinteilläsilmukoilla.


Viimeiseksi piilosilmukka ja päättely.
 

Pujotan näihin vielä narun, johon laitan roikkumaan viestin sydämen löytäjälle.

Ystävänpäivä on tasan viikon päästä tiistaina, joten sulla on hyvin vielä aikaa pyöräyttää muutama sydän! :) Jos mun viime vuoden sydämet mietityttää niin ne löydät täältä.

06 helmikuuta 2017

Elämäni ensimmäiset neulotut lapaset

Oon täällä muutaman kerran aikaisemminkin maininnut, että neulominen ei multa hirveen hyvin suju tai jos sujuu niin en tykkää siitä hommasta. Aina se on ollut jotenkin pitkä veteistä hommaa, puikot solmussa ja jälki ei todellakaan tasaista. Onneksi aika aina kultaa muistot ja päädyin taas ottamaan puikot kouraan. Alusta lähtien näiden lapasten neulominen tuntui tosi kivalta! Ei yhtään hankalalta vaan oikeastaan aika jouhevalta. Äiti on joskus neulonut mulle lapaset ja otin niistä lapasista silmukkamäärät. Lankana seiskaveikkaa. Kuvion piirsin ruutupaperille sekin oli kivaa! Laskea silmukoita ja miettiä, että miten saisi kirjoneulekuvion mätsäämään just oikein. Viimeistä peukkua aloittaessa onnistuin katkaisemaan bambuisen neulepuikon, mutta edes se ei mua lannistanut. 

Lopputulos kelpaa mulle, ainut mikä iskee silmään on kirjoneuleen hieman epätasainen jälki, mutta ihan sama. Nää on mun ekat ikinä! Mulle on vissiin iskenyt joku neulomiskuume. Nyt työn alla on ystävälle pipo sekä aivan valloittavan ihana Muita ihania kaulahuivi. Kaulahuivissa pääsenkin harjoittelemaan kirjoneuletta oikein urakalla.




Pakkaset taas paukkuu. Näiden kuvien ottaminen olikin työn takana! Mulla oli selvät sävelet, että haluan näistä lapasista kuvat ulkona, niin että ne roikkuis jossain puunoksalla ja Kajaanin joki kimmeltäis takana. No. Puitteethan on ihan mun nenän eessä. Otin ja lähin. Tarvoin melkein kahenkymmenen asteen pakkasessa umpihangessa. Kamera kaulassa, lapaset toisessa käjessä ja sinkoileva koira toisessa. Löysin puun ja toisenkin johon sidoin koiran kiinni. Asettelin lapaset oksille hienoilla pyykkipojilla, joissa toisessa oli ketun kuva ja toisessa pupun. Siinä vaiheessa alkoi Lenniltä armoton kitinä, että "heei mun tassut jäätyy". Siinä se narun nokassa hyppi letkajenkkaa yhellä jalalla, häntä koipien välissä. Sannoin, että ootta ihan sekka otan nää kuvat. No otinhan minä. Kiireessä tajusin, että takana ei todella näy Kajaanin joki vaan autotie ja pakokaasusavu. Revin lapaset irti oksista, kitisevän koiran puusta ja tarvoin takasin kottiin. Päätin, että otan lapasista kuvat sisällä.

03 helmikuuta 2017

Retro juomalasit


Värikkäät retrolasit! Niihin olen hurahtanut. Tämä minun lasikokoelma on vähän niinkuin huomaamatta kasvattanut kokoaan. Kiemuralasit on Jukan mummon aarteita. Nämä oli menossa muutama vuosi sitten kierrätyskeskukseen, onneksi näin ne ja nappasin kainaloon. Raitalasit sekä päivänkakkarat olen löytänyt kirppikseltä ja nyt nämä värikkäät ostin itselleni sieltä kuuluisasta lumppulasta. Ensiksi ajattelin, että rajaan tämän lasikeräilyn vain keltaisiin, mutta sitten kun törmäsin näihin värikkäisiin, niin en voinut jättää niitä ostamatta. Tähän mennessä olen saanut hankittua nämä lasit ihan muutamilla euroilla, mutta olen myös nähnyt aivan ihania laseja, joissa hintalappu kiikkuu aika hurjissa lukemissa. Ne on toistaiseksi saanut jäädä vielä ostamatta..

Vielä näitä laseja en ole käyttöön ottanut, mutta vielä joku päivä haluan, että osa näistä on meillä päivittäisessä käytössä. Tosin näin olen aina ajatellut, mutta tuon lauseen kirjoitettua aloinkin epäilemään, että raskinkohan sittenkään.. Nyt lasit saa koristaa kirjahyllyssä ja voi kuinka eilinen verhojen raosta pilkistävä aurinko laittoi niihin oikeaa säihkettä! Ehkä nämä voisi olla sellaiset kesälasit? Miten hurmaavalta näissä näyttäisikään vaikka sitruunalimppari ja mansikka lasin reunalla.





Tämän päivän suunnitelmissa on neuloa peukalot muuten valmiina pötkötteleviin lapasiin. Ystävänpäivä juttuja on vielä myös tekeillä, joten niistä lisää piakoin. Mukavaa viikonloppua!